Okei, tunnustan että ennen toisen lapsen syntymää minulla oli epärealistinen kuva imetyksestä (ensimmäisen lapseni imetys ei onnistunut joten kokemusta oli hyvin vähän). Minulla on muutama ystävä, jotka ovat laihtuneet ihan itsestään, jopa hoikempiin mittoihin kuin ennen raskautta. Vetäneet kaksin käsin kakkua ja karkkia (olen todistanut tätä!), ja kilot ovat sulaneet pois. Hymyilleet mallinmitoissa ristiäiskuvissa. Päätin raskaana ollessani, että jos toisen lapseni imetys onnistuu, olen yksi näistä onnekkaista. 

Mutta kun ei niin ei. Nälkä kasvaa, paino nousee, ja en pysty hillitsemään makeanhimoani. Jopa yöllä on nälkä, mutta sinnittelen pelkän veden avulla (1,5 litraa yön aikana) aamuun asti. Aamupalakin on vielä terveellinen, mutta aamupäivällä rupean hamuamaan keittiön kaappeja. Sentään levykaupalla en vedä suklaata, mutta se mitä kaapista löytyy, menee kyllä kurkusta alas. Niinkuin esimerkiksi tyttäreni pääsiäismakeiset (hän sai tuttavilta niin paljon suklaata että EIHÄN kolmivuotiaalle tee hyvää syödä niin paljon makeaa), joita olen napsinut keittiön kaapista ohimennessäni. Siis ei mitenkään paljon kerralla, vaan ihan ohi mennessä. Haps. 

Olin vaan lukenut naiivin toiveikkaana, että imetys kuluttaa noin 500 ylimääräistä kcal päivässä. Hahaa, tunnin spinning sohvalla istuessa, vauva tissillä! Toisaalta terveydenhoitajani sanoi, että imetys hidastaa myös aineenvaihduntaa, koska kroppa pitää tiukasti kiinni vararavinnosta, jotta ravintoa riittää vauvalle. 

Ajatukset ovat tänään hieman ankeat, koska olen lihonut kilon vaikka olen käynyt huimat kaksi kertaa juoksulenkillä ja useammalla rivakalla vaunulenkillä. Herkuttelukaan ei ole mielestäni mennyt överiksi, mutta onhan sitä tullut tehtyä. 

Ei auta muu kuin ottaa vastuu omasta plösöilystä ja jatkaa kropan liikuttamista! Ei anneta alun vastoinkäymisten viedä motivaatiota koko projektilta! HUAA!

t. Mamma joka haluaa hotiksi, 74 kg (OMG! Ihan painoindeksinkin mukaan ylipainoinen!)